Sademetsaseikkailu

Khao Sok Travel Blog

 › entry 32 of 49 › view all entries

Kyllastyin Phuketiin ja paatin lahea pois rannoilta luonnon keskelle. Eero, Matti ja Mikko jaivat viela paivaksi sairastamaan ja lahtivat sitten yhdelle saarelle. Niinpa lahdin matkaan yksin, ensimmaista kertaa.

Khao Sokin luonnonpuisto on muutaman tunnin bussimatkan paasta Phuketista. Kuulin tasta paikasta ensimmaista kertaa kuukausi sitten, kun yksi reissaaja sanoi yhden reissaajan sanoneen, etta Khao Sok on Thaimaan paras paikka :D Joidenkin lahteiden mukaan Khao Sok on maailman vanhin sademetsa, paljon vanhempi kuin Amazon. No, oli miten oli, villi ja vapaa sademetsa se kuitenkin on.

Hyppasin bussista pois ja siella oli heti muutama guesthousen tyontekija antamassa autokyytia jos vain kayn katsomassa, mita heilla on tarjolla. Parissa paikassa kavin eika ne ollu sita mita lahdin hakemaan.

Khao Sokin lapi piti menna joki, mutta mistaan naista paikoista sita ei nahnyt. Mielessani oli vielakin Indonesian sademetsareissu Bukit Lawangissa. Sieltakin olisi loytynyt aivan uskomattomilla nakoaloilla varustettuja asumuksia. Halusin loytaa jotain, joka savayttaa heti.

Lahdin sitten tallustelemaan paatielta pois, noin kilometrin verran hiekkatieta eteenpain, kunnes saavuin tien paahan. Kuulin joen aanen ja suuntasin sinnepain. Sielta loytyikin sitten juuri se mita olin hakemassa. Ylitin todella heiveroisen riippusillan ja tulin saarelle keskelle jokea. Samantien, kun nain ne maisemat, olin varma etta tahan mina jaan. "Onko teilla huoneita vapaana?" -"eieieiei, meilla on kylla telttoja vuokralla" -"paljon maksaa?" -"100 bhatia" -"okei, ma jaan tahan".

Paikan nimi on Freedomcamp. Khao Sokin luonnonpuistoalue (johon maksaa 200 bhatia sisaan) on muutaman sadan metrin paassa. Siella voi kayda kavelemassa vesiputouksilla ja nahda kaikenlaista kivaa. Kavin kerran siella.

Ei tarvinnut liikkua mihinkaan, etta huomasi olevansa niin lahella luontoa, kuin ihminen vain voi olla. Aivan samanlaista oli tassa paikassa, kuin varsinaisessa luonnonpuistossa, tietenkin. Vietin saarella 7 yota ja 8 paivaa. Paivat meni suurinpiirtein nain: Heraan aamulla auringonpaisteeseen 7-9 aikaan. Kayn joessa aamupesulla (todella virkistavaa). Siirryn ylakerran oleskelutilaan siemailemaan kahvia, katselemaan luontoa ja kuuntelemaan musiikkia. Nalan yllattaessa liikahdan muutaman sadan metrin paahan aamupalalle ja saatan samalla kayda internetissakin.
Sitten takaisin Freedomcampiin, makoilemaan ja lukemaan kirjaa joko varjoisaan riippumattoon tai auringonpaisteeseen karventymaan. Tahan aikaan yleensa nakyi paljon erilaisia lintuja. Iltapaivalla yleensa tein pienen uintilenkin, tai menin "tubeilemaan" traktorin renkaan sisakumilla jokea pitkin. Sitten taas takaisin saarelle kuuntelemaan musiikkia ja lohoilemaan. Sitten alkoikin aurinko laskemaan ja parikymmenta apinaa laskeutui joen toiselle puolelle hengailemaan. Auringonlaskut olivat aivan mahtavia. Tietenkin erilaisia kuin rannoilla, koska taalla aurinko laski kukkulan taakse, ei horisonttiin. Laakson hamartyminen oli kuitenkin uskomattoman kaunista katseltavaa ja taman paikan auringonlaskut laitan ehdottomasti aivan karkikastiin, ellen jopa ihan ykkoseksi.


Yhtena paivana nain yhden lansimaalaisen miehen ruokkivan naita apinoita. Apinat olivat vihaisia toisilleen, kun kaikille ei riittanyt banaaneja tarpeeksi ja siita sainkin loistoidean. Ostin yhtena paivana aivan torkeasti banaaneja ja heitimme ne joen yli apinoille. Suunnitelmani onnistui, ja viimeisimpien banaanien peraan ei yksikaan apina mennyt, he olivat taynna!

Illat menikin sitten istuskellen ylakerrassa tutustuen uusiin ihmisiin. Paikka oli kuitenkin niin syrjassa, ettei siella kovin montaa reissaajaa nakynyt. Yhtenakaan iltana ei kuitenkaan ollut tylsaa, koska tapasin paljon mielenkiintosia ihmisia ja kuulin kaikenlaisia hauskoja ja vahemman hauskoja tarinoita.Muutamana iltana teimme ison nuotion ja istuskelimme sen lammossa kunnes alkoi vasyttamaan.
Ylakerran musiikit laitettiin pois aina siina 22-24 aikoihin, jolloin mentiin nukkumaan.

Ensimmaiset pari paivaa hengailin samaan aikaan saapuneen telttanaapurini kanssa, mutta sitten tein paatoksen etta teen asiat taalla oman paani mukaan, en kenenkaan muun. Ei mitaan henkilokohtaista kenellekkaan, halusin vain kokea jotain uutta. Vietin kuitenkin hanen ja freedomcampin pitajien kanssa paljon aikaa. Pitajat olivat hauskoja heppuja, 25 ja 39-vuotiaita thaimiehia. He eivat vain osanneet englantia kovin hyvin, mutta sekin oli hauskaa, molempien mielesta. Varsinkin vanhempi miehista kertoi hauskoja tarinoita hanen aikaisemmista duuneista ja sen sellaisista.

Tuntui aivan uskomattoman hyvalta paasta kokeilemaan yksin matkustamista ja olemista.
Tutustuin 8 paivassa varmaan 15 ihmiseen, kun aikaisempina 3 kuukautena luku oli yhteensa ehka 10. Tein sita milta minusta ja vain minusta tuntui ja koin uusia tunteita, vapauden tunteita. Luulen, etta koin elamani parhaan paivan Khao Sokissa. Se oli kolmas paiva, ensimmainen paiva, kun vietin koko paivan aivan yksin, ilman mitaan seuraa. Tallaisia tunteita en ole ikina aikaisemmin kokenut, en mitaan vastaavaa. Tama paikka oli minulle aivan ylivertainen verrattuna aikaisempiin kohteisiin. Kun koen aivan uskomattoman kauniin ja eksoottisen luonnon laheisyyden ja kaupan paalle viela yksin matkustamisen tunteet, niin huhhuh! Ei osaa selittaa.

Tapasin myos kaksi lansimaalaista miesta, jotka asuivat Khao Sokin lahistolla. 50-60-vuotias belgialainen mies, joka asui vaimonsa ja 14 vuotiaan lapsensa kanssa parin kukkulan takana. Toinen oli 27 vuotias poika, joka oli selviytynyt tsunamista ja paattanyt alkaa elamaan hieman eri tavalla. Heilta kuulin kylla todella mielenkiintoisia tarinoita.

Nain Khao Sokissa kolmessa eri paikassa saman, hyvin viehattavan, taulun. Yritin kysella taman taulun tarinaa, tai mista tallaisen saattaa loytaa, mutta kukaan ei tiennyt tarinaa. Osasivat neuvoa, etta varmaan Surat Thani nimisesta kaupungista tallainen loytyisi. Noh, Surat Thani onkin aivan matkan varrella Bangkokiin. Sinne siis..

Join TravBuddy to leave comments, meet new friends and share travel tips!
Khao Sok
photo by: Kramerdude