Keskella viidakkoa

Bukit Lawang Travel Blog

 › entry 18 of 49 › view all entries
Minibussimatkamme Medanista Bukit Lawangiin kesti noin kolme tuntia. Oli hieman ahdasta, kun yhdeksan hengen autoon oli ankenyt yhteensa 18 ihmista. Mutta ei siina sen kummempia, polvet suuhun ja menoksi.

Viimeiset 10km oli mielenkiintoisia, silla "tie" oli huonommassa kunnossa kuin yksikaan mokkitie mita olen ikina nahnyt. Aika pomppuista kyytia. Kun tie sitten loppui kokonaan, olimme perilla. Bukit Lawang on viimeinen kyla taman tien varrella, siita eteenpain on vain villia sademetsaa.

Paikka oli aivan uskomaton. Heti tuli mieleen Tarzan elokuvat. Oli siella kuitenkin ehka hieman enemman sivistysta kuin Tarzan maisemissa. Ravintoloita loytyi pari ja guesthouseja kymmenkunta. Paikka johon majoittauduimme oli kylan lapi menevan joen hiljaisemmalla puolella.
Jos olisin aikonut viettaa taalla enemmankin aikaa, olisin ehdottomasti majoittautunut toiselle puolen jokea. Siella on paikkoja mista on aivan uskomattomat nakymat.

Olimme tulleet Bukit Lawangiin katsomaan harvinaisia orankeja, mutta talla paikalla on todella paljon enemman annettavana. Paikallisten meininki oli tosi hienoa. Tosi hyvin porukka siella osasi soitella kitaraa ja lauleskella. Ensimmaisen illan esitys Queenin I Want To Be Free kappaleesta oli ehka paras live-esitys, mita olen ikina nahnyt. Oli tosi hauskaa, kun paikka pyori viidakkomeiningin ymparilla kokoajan. Kaikki oli ihan "Jungle style", niinku paikalliset hehkuttelivat. Pelattiin verkkofudisottelu Indonesia vs. Suomi, jonka Indonesia sitten voitti eralukemin 2-1.
Hauskaa oli! Harmi ettei keretty siella olemaan kuin 4 paivaa.

Kerettiin olemaan yksi yo viidakossakin. Otettiin sellanen kahden paivan viidakkotrekki, joka osoittautui pettymykseksi. Luulimme lahtevamme villiin viidakkoon pariksi paivaksi, mutta kuljimme samoja polkuja edestakaisin. Orangit nahtiin puolen tunnin kavelyn jalkeen. Pari tuntia kuljimme samoja polkuja luultavimmin syottopaikkojen valilla. Tulipahan nahtya orangit, mutta ei tosiaankaan tullut sellainen olo, etta villin orangin olisi nahnyt. Tollanen syottopaikkojen pitaminen on mun mielesta ihan vaara tapa pitaa orangit luonnonvaraisena elossa. Ja kaikki ihan vaan sen takia, etta turistit nakevat ne. Morkkis tuli. Olihan se loppujenlopuksi aika mielenkiintoista kaveleskella paiva viidakossa ja yopya siella. Toisena paivana kaveltiin pari kolme tuntia joen varrelle ja laskettiin traktorien sisakumeilla jokea alas kilsan verran takasin kylaan.
Aika vasynyt "rafting" oli kylla.

Mitas tassa vois sanoa. Suosittelen paikkaa todella lampimasti, jos haluaa nahda viidakkomeininkia. Mutta trekkaus ja orankien syottaminen kannattaa jattaa valiin. Jos menisin sinne uudestaan, ottaisin viikon viidakkotrekin, saattaisin nahda oikeasti villin orangin tai jopa sumatrantiikerin ja tutustuisin paremmin paikalliseen nuorisoon. Oli kylla aikamoista tutustua ihmiseen joka esim. osaa viiden lahella elavan heimojen kielet, jonka vanhemmat puhuvat vain kuolevaa heimokielta ja joka tyoskentelee hymypoikana niille harvoille ihmisille, jotka eksyvat tanne.
Join TravBuddy to leave comments, meet new friends and share travel tips!
tuli morjenstaa heti aamusta
tuli morjenstaa heti aamusta
opas
opas
tubeilua
tubeilua
Bukit Lawang
photo by: vidalibre