Viidakkoseikkailu

Bukit Lawang Travel Blog

 › entry 14 of 51 › view all entries

Meilla oli kaks kohdetta Sumatralla: Bukit Lawang ja Lake Toba. No saavuttiin sen verran myohaan Medaniin ettei oltas saman paivan aikana keretty Toballe, joten lahdettiin suuntaamaan kohti Bukit Lawangia ja orankeja. Otettiin lentokentalta taksi bussiasemalle, mista piti lahtea bussit. No kun sinne paastiin ni selvis etta viimenen on lahteny puol tuntia sitten. Siina sitten ihmeteltiin etta mita tehdaan ja kiroiltiin meidan myohassa ollutta lentoa. Oltas ehditty bussiin jos se ei ois ollu myohassa. Kyseltiin sitten yhdelta aijalta siina bussiasemalla etta onko mitaan mahdollisuutta paasta enaa saman paivan aikana perille.

Kunnon sademetsaa
Ensin meille tarjottiin vuokra-autoa, mutta niin sika hintaan ettei suostuttu. Sitten se aija sano, etta joltain toiselta asemalta saattaa viela lahtea joku pikkubussi ja lupasi lahtea viemaan meita sinne. No hypattiin paikalliseen Bemoon, joita suhisi Medanissa pilvin pimein, ja se kyyditsimeita reilun puoli tuntia toiselle puolelle kaupunkia. Matka makso 30 senttia per larvi. Ja loydettiin se pikkubussikin joka veisi meidat Bukit Lawangiin. Se kaveri, joka meita autto, ei yllattaen pyytanytkaan rahaa meilta, vaan autto muuten vaan. Voi kun aina loytys tallasta apua. Annettiin vahan tippia sille kuitenkin.

 

Pikkubussi Bukit Lawangiin olikin sitten aikamoinen kokemus. Hiacen kokoseen minibussiin ankes 18 ihmista ja rinkat meni katolle. Kolme tuntia sitten mielettoman pomppusta ja huonokuntosta hiekkatieta viimeiseen kylaan, mika tien paassa oli. Sen jalkeen ei ollu enaa kuin villia viidakkoa. Kolmen tunnin matkasta jouduttiin pulittaan vahan yli kaks euroa ja myohemmin kuultiin ett sekin oli hirveeta yli hintaa etta paikalliset maksaa alle euron. Ei paljo itella tuntunu.

 

Puol tuntia ennen ku oltiin perilla, minibussiin hyppas joku aija ja istu mun viereen ja alko jutteleen.

Tie Bukit Lawangiin ei ollu kauheen hyvassa kunnossa
Sano asuvansa Bukit Lawangissa ja tulevansa juuri perheensa luota. Kysy etta onko meilla jo majotusta ja etta se voi soittaa ja varaa meille valmiiks. No hinnaks se ilmotti 3 euroo per huone, joten paatettiin menna katsomaan millaset ne on. Juteltiin lisaa Ali G:n kanssa ja yllatys yllatys selviskin etta han on viidakko-opas. Myohemmin kuultiin etta tama on aivan yleinen tapa etta opas hyppaa autoon, jossa on kuullu olevan lansimaalaisia tulossa Bukit Lawangiin, vahan ennen ku ollaan perilla ja alkaa tekemaan tuttavuutta. No Ali G:n paikan huoneet oli hyvia niin otettiin ne.

 

Bukit Lawangilta me ei odotettu mitaan muuta kun orankeja. Ei ollu mitaan hajua millanen paikka se olis. Oli aluks vaan tarkotus viettaa siella kaks yota ja kayda siina valissa kattoon orankit ja sitten suunnata Toballe. Se osottautui kuitenkin tosi makeeks paikaks ja oltiinkin siella sitten 4 yota. Heti ekana iltana mentiin pikkuseen baariin, missa paikalliset soitteli kitaraa ja laulo. Siella kynttilan valossa istuskeltiin tosi tunnelmallisessa paikassa ja kuunneltiin mm. Leijonakuninkaan “In the jungle, the mighty jungle…”. Siella oli todella mahtava meininki, yks parhaista illoista reissulla.

 

Seuraavana paivana selvitettiin minkalaisia viidakkotrekkeja on tarjolla ja mihin hintaan. Paatettiin ottaa yhden yon retki, joka kylla makso ihan liikaa siihen verrattuna mita sai, vahan alle 40 euroo per larvi. Kun lahettiin viidakkoon niin orankit loyty heti puolen tunnin kavelyn jalkeen. Viidakossa oli paljon muitakin ryhmia ja siina paikassa oppaat syotti orankeja, jotta ne tuli lahelle. No paastiinkin sitten ihan kosketus etaisyydelle yhesta. Aikamoisia veijareita. Yks oli kylla meille vihanen ja paasti kummallisii aanii ja heitteli meita kepeilla. Onneks ei osunu.

 

Matkaa jatkettiin ja huomattiin jossain vaiheessa etta kavellaan samoja polkuja edes takas ja etta kylasta kuuluva moottorisahanaani kuulu koko ajan. Oltiin siis ihan kylan vieressa ei missaan syvalla sademetsassa. Oli odotukset aika korkeelle sen Rinjanin trekin jalkeen ja ois oottanu jotain todella rajua, mutta ei. Kaveltiin muutama tunti, eika ees nahty enaa lisaa orankeja kunnes saavuttiin meijan yopaikkaan. Pojat oli laavun kyhanny meille. Olihan se nyt kuitenkin hienoa kavella oikeessa sademetsassa ja paasta viettamaan yokin siella.

Meilla kavi tosi hyva tuuri, kun saavuttiin leiriin. Just saatiin vaatteet vaihdettuu ja paastyy laavun suojaan ni alko sade ja se ei ihan mikaan pieni sade ollukaan. Vetta tuli ku paloletkusta ja hetkessa joenpinta nous puolimetria. Siina sitten vietettiin ilta sadetta pidellessa ja seuraavana paivana jatkettiin taas matkaa. Ei oikeen nahty enaa mitaan elamaa viidakossa, tukaani ainoastaan. Opas sano etta voi johtua siita etta sato noin paljon. Opas pelkas jopa etta paastaanko laskemaan koskea takasin kylaan niinkuin piti, koska oli satanu niin paljon etta joki oli aika villina. Paastiin onneks. Traktorin sisakumeilla tubeiltiin alas ja huomattiin etta ei oltu ku korkeintaan kilsa kylasta ylavirtaan.

 

Vinkkina siis seuraaville jotka Bukit Lawangiin suuntaa. Olihan se ihan jees viettaa yo viidakossa mutta ei kyl ollu 40 euron arvosta. Ottakaa joko puolen paivan reissu, missa kerkeette nakemaan ne orankit tai sit lahtekaa viikoks viidakkoon yrittamaan nahda sumatrantiikeri. Niita ei kuulemma oo enaa kuin noin 100 jaljella. Yks meidan kantajista oli kuitenkin emon ja poikasen joskus onnistunu nakemaan. Ja hedelmia kannattaa siella syoda.

En oo missan maistanu niin hyvia ananaksia, passionhedelmia yms yms. Todella maukkaita!! ;)

 

Join TravBuddy to leave comments, meet new friends and share travel tips!
Kunnon sademetsaa
Kunnon sademetsaa
Tie Bukit Lawangiin ei ollu kauhee…
Tie Bukit Lawangiin ei ollu kauhe…
Orang utang, suomennettuna viidakk…
Orang utang, suomennettuna viidak…
Metrin paasta kuvattu
Metrin paasta kuvattu
Muurahaiset oli peukalon kokosia
Muurahaiset oli peukalon kokosia
Tuhatjalkanen
Tuhatjalkanen
viidakkojabat laittaa meille ruokaa
viidakkojabat laittaa meille ruokaa
Bukit Lawang
photo by: vidalibre