Tulivuoren valloitus

Lombok Travel Blog

 › entry 10 of 51 › view all entries
Maanantai aamuna lahettiin Gililta veneella Lombokiin ja siella meita oli odottamassa autokyyti Senaruun, josta sitten aloitimme trekin. Buukattiin trekki siis jo Gililta ja saatiinkin se tosi hyvaan hintaa, normaalisti 1,4 miljoonaa rupiaa ja me maksettiin 800 000 rupiaa (60 e) eli melkein puoleen hintaan. Hintaan sisalty opas, kantajat, kaikki tarvittavat valineet kuten makuupussit ja teltat seka ruuat ja juomat.

Jatettiin rinkat toimistoon Senarussa ja pakattiin paivareppuihin se mita siella tarvittiin eli vaihtovaatteita yms. Toimistolla meille sanottiin etta liitymme eraaseen porukkaan joka on aloittanut pari tuntia ennen meita ja saimme kaksi kantajaa mukaamme ja lahdimme ottamaan muita kiinni. Lahto oli 600 metrista meren pinnan ylapuolella ja lahdimme aamupaivalla kello 10 eli oli jo todella kuuma.
Kantajat. Astetta kovempia jatkia.
Onneksi puut sentaan suojasivat suoralta auringon paisteelta. Reppukin painoi yllattavan paljon kun mukana oli kuitenkin kolmen paivan vaihtovaatteet, lampimia vaatteita, vetta ja muuta roinaa. Hikoiltiin kuin siat vaikka alku oli todella helppo kulkuista polkua eika edes kovin jyrkkaa. Parin tunnin kavelyn jalkeen saatiin muu porukka kiinni, opas Jimmy, nelja muuta kantajaa, hollantilaispariskunta, tsekkilaispariskunta, englantilainen tytto ja puolalainen vanha patu. Kun siihen paastiin niin mun hihattomasta paidasta pysty puristaan useita deseja hikea. Siina sitten syotiin lounas, joka oli todella hyvaa. Aluksi vahan epailytti etta minkakohanlaisia ruokia reissun aikana saadaan, mutta kaikki ruuat oli tosi hyvia ja niita oli aina tarpeeksi. Matka jatkui ja hiki virtasi.
Ensimmaisena paivana noustiin 2000 metriin asti ja koko matka oli sademetsaa. Emme siis edes nahneet kuinka korkealla olimme kun puut estivat nakyvyyden. Vietimme siina yon ja jatkoimme matkaa aamu viidelta. Yo oli aika kylma jo siina korkeudessa, mutta ei sita pahemmin palellut kuitenkaan. Alku tuntu jo tosi raskaalta, mutta se ei ollu mitaan verrattuna siihen mita tuleman piti. Nyt myohemmin ollaankin mietitty ettei varmana ois lahetty trekille jos ois tiedetty kuinka rankka se on. Yksi elamani rankimmista jutuista, jossei sitten jopa se kaikista rankin.

Aamulla piti kayttaan otsalamppua jotta naki kulkea. Pian kuitenkin aurinko alkoi jo nousemaan ja samoin lampotila. Mielummin ois kiivenny aina yolla kun viileaa. Maasto alko muuttumaan siina 2300 metrin korkeudessa ja puut loppui samalla.
Kunnon sademetsaa
Polku muuttu kivisemmaks ja jyrkemmaks. Kun paas puurajan ylapuolelle niin paljastu aivan mielettomat maisemat, kun sita ennen ei tosiaan ollu nahny mitaan. Siina ihailtiin hienoissa maisemissa auringonnousua ja jatkettiin sitten aamupaivan aikana kraaterin reunalle 2650 metriin. Ja sillon tuli trekin suurin WOW elamys. Kun paas siihen reunalle ja naki sen valtavan kraaterin jyrkkine reunoineen ja sisalla 700 metria alempana kraaterijarvi ja sen keskella pieni aktiivinen tulivuori. Rinjani on joskus aikojen alussa ollu 5 km korkee tulivuori, josta sitten laki on rajahtany pois ja muodostanu kraaterin. Tama pieni tulivuori on viimeeksi purkautunu 2004 mutta se ei aiheuta isoa vaaraa koska siina on se jarvi ymparilla. Maisemat kraaterin reunalta oli niin mahtavat etta niita ei voi sanoin eika kuvin kuvata.
Sielta naky Gilin saaret jotka naytti niin pienilta, Balin tulivuori ja myos Rinjanin huippu, joka oli viela kilometrin siita pisteesta korkeemmalla.

Hetken siina ihailtiin maisemia ja lepailtiin ja sitten alko mun pahin painajainen. Trekki ei todellakaan ole korkean paikan kammosille ja mullahan sattuu olemaan ihan mieleton kammo. Tahan asti oli ollu ihan iisia nousua mutta nyt pitikin lahtea laskeutumaan mielettoman jyrkkaa seinamaa kraaterin sisalle. Ilman mitaan turvavarusteita/kaiteita. Pienia askelmia melkein pystysuorassa seinamassa ja pudotusta alas useita satoja metreja. Mulla oli ihan "paskat housussa" kun sita tulin alas ja hikoilin aivan mielettomasti vaikkei kukaan muu hikoillu. Seinama muuttu vahan matkan paassa erittain kapeaksi poluksi joka sekin oli todella jyrkkaa alaspain.
Polku kiersi kraaterin seinamaa ja polun vieresta edelleen useita satoja metreja pudotusta, eika kaidetta. Kantajat tuli kevyesti hirveet kantamukset olalla alas sita flip flopit jalassa!! Ne veti koko matkan pelkissa varvassandaaleissa. Ei voi ymmartaa. Se on kuulemma vaan paikallinen tapa. No sitten kun jyrkimmat kohdat oli ohi ja paastiin lahemmaksi jarvea niin kattelin sita seinamaan ylos ja mietin etta miten ihmeessa meikalainen on voinu tulla tollasta alas. Siina vaiheessa ylitin itseni ensimmaisen kerran.

Luonto kraaterin sisalla muistutti jotenkin suomen kesasta. Havupuita ja heinaa ja ei ollu enaa niin kuumakaan kun oltiin niin korkeella. Kylla oli hienoa paasta alas jarvelle ja ihailla niita maisemia ja miettia etta on tulivuoren sisalla.
Siella syotiin lounasta, kaytiin jarvessa uimassa (oli muuten todella kylmaa vetta) ja kuumilla lahteilla, joissa taas vesi oli varmaan 60 asteista ja meikalainen ei sinne ees karsiny menna. Ruuan jalkeen olo veti todella raukeeks ja ois niin tehny mieli jaada sinne yoks, kun oli kuitenki jo kiivenny 700 ylos ja tullu sen saman alas jarvelle. No matka kuitenki jatku ja taas onneks en tienny mita oli edessa. Eka tunti oli helppoo polkuu joka kiersi vaan kraateria eika oikeestaan noussu yhtaan. Sitten opas sano etta nyt alkaa paivan rankin osuu ja olkaa varovaisia. Lahdettiin sitten kiipeemaan samanlaista seinamaan, tai jopa pahempaa, kun mita asken oltiin tultu alas. Siina ei taas ollu mitaan tekemista patikoinnin kanssa vaan se oli suoranaista kalliokiipeilya.
Tyyliin kontaten mentiin eteen paina, kasia ja jalkoja kayttaen. Todella todella jyrkkaa. Veti niin hapoille ja jalat alko kramppaan. Varmaan kolmisen tuntia sita sitten kiivettiin, pitaen taukoja 10 minuutin valein. Meidan opas Jimmy JUOKSI meidan ohi siina jyrkimassa kohdassa ja viela rinkka selassa. Astetta kovempi jatka. Ja samoin kantajat veti edelleen niissa varvassandaalaissa ja todella ketterasti hirveeta vauhtia ja ne kauheet kantamukset siina olalla. No vihdoin kun sinne toiselle puolelle kraaterin reunalle (2700 m) paastiin niin oli niin loppu. Hirvee nestehukka ja jalat kramppas. Syotiin, venyteltiin ja heti nukkumaan auringon laskun jalkeen (18.00). Oli muuten todella hieno auringonlasku kun se laski Balin tulivuoren taakse ja ne maisemat muutenki oli pikkasen hienommat kun esimerkiksi Espoon keskuksessa.
:)

Seuraavana aamuna tai oikeestaan yona kello 2.30 heratys ja 3.00 lahettiin kiipeemaan kohti huippua. Kilometri suoraan ylospain. Tuntu ihan mahdottomalta tehtavalta. Jalat oli niin rikki edellisista paivista ja vaikka oli koittanu juoda niin paljon ku napa veti niin tuntu etta nestehukkaa on silti. No mun huipulle nousun pelasti se etta oli pimeeta enka nahny kuinka pitka matka sinne oli. En todellakaan ois lahteny ees yrittaan jos oisin nahny sen matkan. Ensimmainen tunti todella jyrkkaan ja kaiken lisaks upottavaan hiekkaa. Mun viimeset voimat meni jo siina vaikka noustiin varmaan vaan 200-300 metrii. Sitten oli tunnin verran vahan helpompaa (jyrkkaa sekin muttei ihan tappoa kuitenkaan). Hirvee hiki puski paalle ja lampotila siella oli noin 5 astetta plus tuuli eli aika jaatavan kylma.
Olo oli todella heikko ja mietin koko ajan etta pitasko kaantyy ympari. Jossain vaiheessa rupes oksettamaan ihan sikana ja toisalta toivoin etta ois laatta lentany ni oisin saanu ittelleni tekosyyn jattaa leikki kesken. No ei se kuitenkaan lentany ja Mikko sai tsempattua mut jatkamaan. Sitten noin kahen tunnin kiipeemisen jalkeen alko se kaikista kauhein patka. Onneks ei ollu kelloo etten tienny paljo tultu ja paljo jaljella eika ollu ketaan kertomassakaan sita. Opas huiteli karkiporukan kanssa.

Polku jyrkkeni ja oli todella upottavaa sepelia. Aina kun otti 20 cm askeleen ylospain niin valu sen 10 cm takas alas. Se ois ollu jo muutenki ihan tarpeeks rankka ni piti olla viel sit tollanen upottava hiekka. Alkuun sita veti sen 10 askelta ja tauko mut kun ylemmas meni niin lopussa se oli enaa 4 askelta ja tauko.
Ilmakin alko selvasti ohenemaan niissa korkeuksissa ja tuntu etta sydan hakkaa itsensa irti rinnasta. Voimat oli loppu jo kauan aikaa sitten ja nyt mentiin pelkalla sisulla. Oli jo niin lahella ettei voinu enaa jattaa kesken. Joka askel oli mieleton ponnistus. Paassa ei pyoriny yhtaan mitaan, taysin nollat taulussa laahusti puuskuttaen eteenpain. Pakko vaan jatkaa. En ehtiny ihan huipulle katsomaan auringonnousua vaan jouduin tyytymaan katselemaan sen matkan varrelta. No se kun oli kuvattu niin tappomaraton taistelu jatku. Lopulta kun sinne huipulle paas niin tuntu etta nyt taa valttamaton paha on hoidettu ja akkia alas. Oli ihan hiessa ja siella oli tosi kylma. Napit oli ihan jaassa kun ei ollu hanskoja. Ei pystyny yhtaan nayttimaan olosta siella.
Katteli vahan maisemia, jotka kylla oli aivan mielettomat (esim. 1700 metrii alempana kraaterijarvi), otti pakolliset kuvat ja tuuletukset tietenkin. 3726 metria meren pinnan ylapuolella!!!!! ja omin jaloin kiivetty! Nousua siihen asti kertyny tosiaan se melkeen 4 km ja laskua melkeen 1 km. Kylla oli hieno fiilis ku ties etta nyt ei tarvi nousta enaa yhtaan.

Sielta sitten lahettiin valumaan alaspain ja nyt kun oli jo valosaa ja naki sen matkan ni se tuntu ihan kasittamattomalta etta oli paassy sinne. Laskeutumiseenki leiriin asti meni varmaan 1,5 tuntii. Siina vaiheessa niista maisemista alko nauttimaan huomattavasti enempi ja kun aurinko nousi ni ei ollu enaa niin kylmakaan. Leirissa syotiin aamupalaa ja sitten lahettin laskeutuun koko matka alas aina 700 metriin asti.
Kraateri jonka sisalla uusi tulivuori. Huippukin nakyy.
Onneks laskeutumis reitti oli eri ja se oli aika helppo. Jalat oli vaan tosi hellina ja onneks ei itella mut muilla pojilla kengat rupes hiertaan ja kavely niilla meni tosi vaivalloiseks.

Matkan varrella nahtiin useita maastopaloja ja jopa jouduttiin juoksemaan yhen sellasen lapikin. Kun nahtiin se kaukaan niin mietittiin ett mitakohan tas ny pitaa teha ja kierretaanko me toi jostain mut kantajat vaan edessa pisti juoksuks ja veti sen lapi ni ei siina auttanu ku seurata. Lopulta ku paas lopetuspisteeseen ni jalat oli niin hellina. Trekkikengat vaan niin nopee ku pysty pois jalasta ja makoilemaan. Etta oli ihanaa saada kylmaa kokista kaupasta.

Paiva ois ollu ihan riittavan pitka jo siina vaiheessa mut meilla jatku viel matkustaminen.
Eka 1,5 tuntii satamaan jossa venattiin lauttaa tunti. Sitten lautalla 2,5 tuntii sumbawalle ja siella viela 1,5 tuntii dosassa ennen ku paastiin kaupunkiin ees ettiin yopaikkaa. No onneks semmonen sit loyty suht helposti vaikka olikin tosi kallis meijan budjettiin. Ei kiinnostanu enaa yhtaan ruveta ettiin muita. Halus vaan suihkuun ja nukkuun. Olihan siina ollu jo hereille sen 23 tuntii ja aamulenkiks kayny kiipeemas yhen tulivuoren huipulle.

Niinku aikasemmin totesin, en varmana ois lahteny jos oisin tienny millanen se on mutta nain jalki kateen se oli aivan mieleton juttu. Maisemat oli kasittamattomia ja itsensa tuli ylitetyks monta kertaa. Luulin etta oisin ollu ihan hyvassa kunnossa kun Suomessa juoksin kevyesti 10 km lenkkeja mut totuus paljastu toiseks.
Taytyy kylla nostaa hattua niille kantajille ja oppaalle jotka kiipee sinne joka paiva. Opas sano ett se nukkuun seuraavan yon kotona ja lahtee sitten huomenna uudestaan. Ja niiden palkka on 7 euroo paivalta! Mieti tekisitko ite.
eeromaailmalla says:
Yep, Mt. Rinjani in Lombok
Posted on: Oct 08, 2008
Deats says:
Where is this? We thought maybe Rinjani, but we never went there. Looks nice! Cheers :)
Posted on: Oct 07, 2008
Join TravBuddy to leave comments, meet new friends and share travel tips!
Kantajat. Astetta kovempia jatkia.
Kantajat. Astetta kovempia jatkia.
Kunnon sademetsaa
Kunnon sademetsaa
Kraateri jonka sisalla uusi tulivu…
Kraateri jonka sisalla uusi tuliv…
Jallu @ top of the mt Rinjani
Jallu @ top of the mt Rinjani
Lombok
photo by: inikeke