Keskella ei mitaan

Muang Ngoi Neau Travel Blog

 › entry 43 of 51 › view all entries

Tultiin Luang Prabangista lavataksilla hemmetin pomppusta tieta 5 tuntii Nong Khiawiin ja kyl oli perse puutunu ku perille paastiin. Auto oli aivan taynna, varmaan 20 ihmista pienella lavalla, joten liikkuma tilaa ei juuri ollut. Nong Khiawista otettiin venekyyti Ou jokea pitkin ylavirtaan tunnin verran. Maisemat senkun vaan hienoni mita pidemmalle meni. Jylhia vuoria joen molemmilla puolilla, vesipuhvelit rannoilla ottamassa aurinkoa ja muutama paikallinen kalassa. Joenrannoilla oli myos satunnaisesti jotain viljelmia eli siellakin joku elaa vaikkei kylaa ollutkaan.

Muang Ngoi on pieni kyla keskella Pohjois-Laosin viidakoita. Siella on muutama Guest House, mutta muuten kyla on vaan yks pikku katu. Ei autoja, ei edes teita, ei mopoja, kannykat ei toimi.

Sahkoa on ilta 6-9.30 ja se otetaan vesivoimalla generaattorilla joesta. Eli valot valkkyy eika oo kauheen kirkkaita. Ihmiset siella elaa aika eristyksessa. Ja sielta on hyva tehda trekkeja lahimaastoon tai halutessaan vielakin kauemmaksi. Loysimme sopivan paikan joen rannasta mahtavista maisemista. Perheen takapihalla oli 3 bungalowia jotka maksoi vahan alle 3 euroo yo. Emanta piti majatalo/ravintola systeemia ja isanta valmisti potkureita veneisiin hyvin alkeellisin menetelmin (sulatti metallin nuotiolla, kaato muottiin ja viilas lopuks sileaks).

Tullessamme naureskeltiin etta nyt ollaan varmaan syrjaisimmassa paikassa missa ollaan oltu ja ett jos taalla tulis kipeeks ni sairaalaan kestais ikuisuus. Matkaoppaathan kehottaa etta jos sairastuu Laosissa vakavasti niin heti Thaimaahan tai Vietnamiin, Laosista ei loydy patevaa terveydenhoitoa.

Luolailua
No ensimmainen yo Muang Ngoissa ja meikalainen heraa 3 kertaa oksentamaan. Kylla pisti vahan jannittamaan etta mika oikeen vaivaa. Seuraavana paivana ei ruoka maistu ja olo oli heikko. Onneksi ei kuume noussut niin paas pahimmista huolista. Illalla sain jo jotain keittoo vahan yritettyy syotyy ja seuraavana paivana olo oli jo parempi. Eli todennakosimmin se oli ruokamyrkytys, mistas noista tietaa. Hassua sinansa etta syotiin rossin kaa aina samoja ruokia ja vain meikalainen sairastu. No onneks ei ollu sen pahempi.


Muang Ngoissa on aina aamuisin usvaa, tai siis koko kyla on aivan usvan peitossa. Aamulla kuuden aikaan ei nay ku varmaan 10-20 metrii. Kun aurinko nousee vuorten ylle noin 9 aikaan niin usva halvenee ja ilma kirkastuu. Joka aamu nayttaa siis keli pahalta mutta aina se muuttu kuitenki aurinkoiseks.

Paivisin oli kuuma, pysty oleen ilman paitaa, mutta oiksi lampotila laski reilusti. Heti auringon laskettua alkoi tulla kylma ja illalla oli pakko olla viltti paalla kun jossain istuskeli. Ja kaikki vaatteet piti vetaa paalle. Onneksi bungaloweissa oli tosi paksut peitot joten ei sentaan tarvinnu palella.


Kun taas kunto alko oleen parempi niin lahdettiin paivatrekille. Kun kylasta lahdettiin kavelemaan niin yks kylan koirista lahti meidan mukaan. Se vaan rupes seuraamaan meita ja kulki polkua pitkin meidan edella. Aina se kuitenkin jai odottelemaan etta me tullaan perasta. Siita tuli meille sitten opas kun ei reitteja tiedetty. Kuljettiin vaan koiran perassa viidakossa. No oikeesti siel ei menny ku yks polku jota piti seurata niin ei voinu eksyy.
Nain asutaan Pohjois-Laosin perakylissa
Ensin saavuttiin luolille, jotka on paikoin 30 metrii korkeita. Koira ei uskaltanu tulla sisaan ja jai odottaan meita luolan ulkopuolelle. Luolissa oli tosi kostee ja kuuma ja aivan sakki pimee. Tuntu ettei taskulampun teho riita mihinkaan. Ei kovin pitkalle uskallettu menna etta loydettiin viela takasinkin mutta luola ois jatkunu vissiinkin useita kilometreja. Kun tultiin luolasta ulos niin oltiin varmoja etta koira on kadonnu mutta siina se istu joa odotti. :D

No jatkettiin polkua ja tultiin riisiviljelmille. Siella vesipuhveleita tallusteli ja viljelmia ymparoi jylhat kallio seinamat. Maisema oli juuri sellainen ku on indokiinasta kuvitellu. Vielakun ois joku ollu kyykkimassa riisihattu paassaa pellolla ni ois ollu taydellinen. Nyt oli vaan kuiva kausi ni riisia ei kasvatettu.
ammuuu
Vastaan tuli pari kalastajaa, joista toinen puhu yllatykseks englantia vahasen. Se neuvo meidat seuraavaan kylaan. Ei tarvinnu ku ylittaa joki ja kavella koiran perassa. No se kyla mihin tultiin oli todella alkeellinen. Niillakin oli sentaa jonkinnakoinen sahkogeneraattori joessa, joten saivat valoa illoiksi. Siella oli yksi ravintola, mita piti trekkausopas. Kaytiin siina limulla (mistakohan kaukaa sinne limuakin tuotu) ja juteltiin ravintolan pitajan kanssa. Se osasi puhua vahan englantia, ei kuitenkaan kirjoittaa eika lukea. Me kopioimmekin hanelle muutamat ruokalistat lisaa, tuli paivan hyva tyo tehtya. Han olisi jarjestanyt usemman paivan trekkeja ymparistoon mutta meikalainen ei oikeen viela ollut sellaisessa kunnossa etta oisi voinut lahtea. Hanella oli myos muutama huone joihin oisi voinut majoittua.
Usvan katoaminen aamuisin oli hienon nakoista
Hinta huoneella oli 40 senttii yolta. Halvin mihin ollaan tormatty. Kaytannossa ilmainen. Se sano etta viimisen kuukauden aikana siel on majottunu 3 ihmista, ja nekin oli suomalaisia. Kaikkialle me suomalaiset keretaan.

Meidan opaskoira joitui pienoisiin vaikeuksiin kun saavuttiin toiseen kylaan. Naapuri kylan koira ei ollutkaan niin terve tullut sen kylan koirien mielesta. Ehka asiaa kuitenkin jelppas etta meidan dogi oli tytto ja sen kulki meidan kyljessa kiinni. Vahan se sai kyytia mutta onneks ei pahasti. Vahan rupes tuleen kiusaantunu olo ku me oltiin periaattees tuotu se koira sinne.

Jatkettiin siita viela pienelle vesiputokselle peseytymaan ja sitten lahdettiin tallustamaan takaisin Muang Ngoihin pain. Kun paastiin takasin meidan kylaan niin ostettiin koiralle keksipaketti kiitokseksi opastuksesta.
Se oli tyytyvainen ja varmasti myos sille jannittava paiva. Tuskin se naapurikylissa yksinaan lahtee kaymaan.

Lahdettiin viela jokeen uimaan ja lainattiin meidan isanta perheelta tuubit ja lilluttiin vahan matkaa Ou joessa. Tubeillessa kylaan saapu Nong Khiawista vene ja Felixhan se sielta meille huuteli. Felix siis tavattiin Tadlossa etela-laosissa. Meijan mestassa oli viela yks bungalowi vapaana niin ohjattiin se sinne ja vietettiin ilta kuulumisia vaihdellessa.

Oltiin jo aiemmin paatetty etta lahdetaan viela kaymaan koh lipella etela-thaimaassa, joten ajan puutteessa lahdimme seuraavana paivana pitkalle pitkalle matkalle.
Join TravBuddy to leave comments, meet new friends and share travel tips!
Luolailua
Luolailua
Nain asutaan Pohjois-Laosin peraky…
Nain asutaan Pohjois-Laosin perak…
ammuuu
ammuuu
Usvan katoaminen aamuisin oli hien…
Usvan katoaminen aamuisin oli hie…
Luolailua
Luolailua
Luolailua
Luolailua
Luolailua
Luolailua
Luolailua
Luolailua
Meidan opaskoira
Meidan opaskoira
Paikallisten suihkut. Vesi johdeta…
Paikallisten suihkut. Vesi johdet…
Nain asutaan Pohjois-Laosin peraky…
Nain asutaan Pohjois-Laosin perak…
Nain asutaan Pohjois-Laosin peraky…
Nain asutaan Pohjois-Laosin perak…
Nain asutaan Pohjois-Laosin peraky…
Nain asutaan Pohjois-Laosin perak…
Nain asutaan Pohjois-Laosin peraky…
Nain asutaan Pohjois-Laosin perak…
Nain asutaan Pohjois-Laosin peraky…
Nain asutaan Pohjois-Laosin perak…
Puffelit uimassa
Puffelit uimassa
Muang Ngoi Neau
photo by: xander_van_hoof