Saapuminen Tokioon ja tutustumista Asakusan kaupunginosaan
Kun vertaa japanilaisia kiinalaisiin (näitä vertauksia tulee pakostakin), niin japanilaiset ovat ulkonäöltään länsimaalaisemman näköisiä (esim. värjäävät hiuksiaan ja muutenkin). He ovat myös huomattavasti hiljaisempia ja rauhallisempia.
Junaliput kentältä Asakusaan, jossa hotellimme sijaitsee, maksoi kahdelta vajaa 20 €. Ajoa kesti noin 70 minuuttia. Metro- ja junakartta (osittain yksi ja sama asia) on aivan valtava! Läheskään kaikki asemat ei edes lukenut minun kartassa, mutta oikeeseen paikkaan päästiin. Välillä oli yksi vaihto. Nukuin siinäkin. Juna ei ollut niin moderni ja uudenaikainen kuin Kiinassa metro. Kyydin aikana tuli pimeä.
Kentän alapuolella juna-asemalla oli paljon auttavia työntekijöitä. Myös täällä kuten Kiinassa ja Singaporessa näin yhdellä miehellä pitkän pikkurillin kynnen, mikä muistaakseni symboloi rikkautta tai korkeaa asemaa.
Hotel Chisun Inn Asakusa Hotel oli tosi lähellä metroasemaa. (Kuva 3.) Hotelli on siisti, mutta huone todella pieni. No, sehän oli jo tiedossakin.
Japanilaiset ovat kovin ystävällisiä, mutta englannin ääntäminen on huonoa.
Vähän aikaa leputeltiin jalkoja hotellihuoneessa ja sitten lähdettiin kävelemään ympäristöön. Vain isoimpien katujen nimet lukevat risteyksissä kirjaimilla, suurin osa japanin karakteereilla.
Menimme Mc Donald’siin. Oli aivan karmea nälkä. Juomana amerikkalainen ginger ale.
Seuraavaksi menimme Cafe Decoraan istuskelemaan. (Kuva 4.) Timo otti Skyy bluen ja minä Macadia sparklingin. (Kuva 5.) Molemmat olivat coktaileja pullossa. Ihan jees. Samaa sarjaa kuin Smirnoff Ice. Siinä juodessa kuuntelimme jazzia, tosin ei livenä tällä kertaa. (Video 6.) Ravintoloiden tilat ovat todella pieniä.
Koska japanilaisilla on tosi pienet asunnot, mietin miten he viihtyvät kotona ja kokkaavatko miten paljon itse kotiruokaa. Kaupoissakin näkyy etupäässä olevan valmisruokaa tarjolla ja ravintoloita on joka nurkalla. Cafeessa yksi nainen joi itsekseen punaviiniä ja söi sekä luki lehteä. Matkaopaskirjan mukaan se ei ole Tokiossa kuitenkaan tavanomaista.
Kuten hotellimmekin aulassa, monissa ravintoloissa on todella värikkäät seinät.
Kello on Suomen aikaa 10.
Tänään ei liiemmin nähty ulkomaalaisia täällä Tokiossa.
Täällä on pihalla tosi siistiä. Talot ei ole Timon mielestä niin ränsistyneitä kuin Singaporessa ja varsinkin Kiinassa. Ei ne Singaporessa minun mielestä ränsistyneitä tosin olleet. Eikä täällä Tokiossa ole niin hienoja kukkaistutuksia kuin Singaporessa.
Monet japanilaiset polttavat sisätiloissa.
Tänään koneen laskeutuessa oli + 18 C lämmintä ja hyvä keli. Oikein kiva. Ei vaan keritty tekemään mitään, kun metroon lentokentältä hotellille meni ikuisuus –tai siltä se ainakin tuntui. Mut ei me kyllä kovin mitään kummoista oltas jaksettukaan.
Mukaan ottamani takki tuli illalla oikein tarpeeseen. Kiva myös, että ei ole ihan kauhean kuuma päivällä.
Katselimme ympärillemme hotellin lähistöön ja sit mentiin hotellille suihkuun. Olo/suihku/kylpytakkina oli tarjolla kimonon yksinkertaisempi versio, olikohan se nimeltään jukata. (Kuva 7.)
Katsoimme hetken japanilaista touhotusta telkkarista ja mentiin nukkumaan.
