AsiaJapanTokyo

Imperial Palace, Shinjuku ja tempurakokemus

Tokyo Travel Blog

 › entry 12 of 20 › view all entries
Kuva 82: Lähellä Imperial Palacea.

 

Aamupalaksi Timo otti nakkeja menun ulkopuolelta (näki yhden miehen syövän niitä aiemmin) sekä kahvia, joka oli todella vahvaa. Minä söin saman kuin ensimmäisenä aamuna.

 

Menimme Imperial Palacea katsomaan –tai siis sen alueen puutarhoja. Eihän itse palatsin lähellä kukaan pääse. Ensin menimme Ote-mon portista sisään alueelle. Puutarhoissa on puissa joka puolella isoja puna-keltaisia hämähäkkejä ja isoja seittejä. Suurin näkemämme hämähäkin keskiruumis oli noin 5 cm, jos ei lasketa jalkoja mukaan.

 

Näimme Doshin Bansho Guardhousen, jossa samurait vartioivat ennen vanhaan. Samuraihan on siis eräänlainen sotilas, vähän kuin ritari Euroopassa.

Kuva 83: Imperial Palacen sisäänkäynti ja minä.
Hyakunin Bansho Guardhouse oli isoin. Kävimme myös Ninomaru puutarhassa, jossa juuri näimme tuon jättimäisen hämähäkin. Puutarha oli upea paikka. Siellä oli pieni vesiputous sekä Suwanochaya teepaviljonki. Puutarhassa on myös isoja, kauniita kukkia.

 

Puutarhassa näimme ison Tokagakudo Music Hallin. Siitä jatkoimme Tenshudai Donjon Base tukikohdalle. Näimme myös Ishimuro Stone Cellar kellarin, jossa on edoaikaan säilytetty ilmeisesti ruokaa hätävaraksi. Fujimi-Tamon defense house talo on toiminut myös asevarastona.

 

Kävimme myös Site of Matsuno-o-roka corridor paikalla, josta 47 isännättömän lojaalin samurain eli roninin tarina on lähtöisin.

 

Fujimi-Yagurasta mainitaan olleen näkymä Fuji-vuorelle, vaikkei me mitään nähtykään.

Kuva 84: Imperial Palacen sisäänkäynnillä
Sieltä shogunilla oli tapana kuitenkin katsella Fujia sekä ilotulituksia. Rakennusta käytettiin varastointi- ja puolustustilana.

 

Obansho eli Great Guard House oli sisemmän linnoitusmuurin viimeinen check-point. Siellä vartioivat ainoastaan korkea-arvoiset samurait. Timoa kiinnosti kovasti kaikki, kun lukee parhaillaan Shogun –kirjaa.

 

Puutarhoista poistuttuamme törmäsimme sattumalta citibankkiin, josta nostimme lisää rahaa.

 

Imperial Palacen alueella on todella korkeita pilvenpiirtäjiä ja PALJON pukumiehiä.

 

Toyo –ravintolassa söimme tonnikalapihviä (Timo) ja katkarapuja (minä).

Kuva 86: Palatsialueella budoharjoittelua ja karatehuutoja.
Joimme molemmat olutta, jopa minä.

 

Sitten metrolla Shinjukuun. Etsimme kamerakauppaa iäisyyden ja ostimme kertakäyttökameroita, kun ostamamme adapteri ei toiminutkaan, eikä missään pystynyt lataamaan kameran akkua. Jopa olinkin harmissani. Onneksi myöhemmin saimmekin adapterin kuitenkin toimimaan. Yhden kertakäyttökamerallisen ennätimme räpsiä kuvia Shinjukusta.

 

Shinjukussa näimme aivan ihmeellisiä asuja. Harmi, ettei tullut otettua kuvaa. Nuoret miehet pukeutuvat vähän kuin Andy McCoy.

 

Kävimme Tokyo Metropolitan Government Offices rakennuksen huipulla, josta oli upeat näkymät alas Tokioon. Näimme Tokion juuri sopivasti sekä valoisan että pimeän aikaan.

Kuva 87: Rakennuksia palatsialueella.
Joimme drinkit La Terrazza:ssa maisemia katsellen. Timo joi whiskiä ja minä aprikoosicocktailin. Jopa oli juomilla hintaa. Siellä oli baarituolin alla koppa omille tavaroille. Ruokapuolella oli jäljitelty Ateenan pylväitä. Kauniita olivat. Oikein hieno, ja kallis, ravintola. Sieltä ylhäältä näkyi, miten paljon on saasteita, mutta edelleen Shanghaissa on mielestäni enemmän. Kaupunki on oikein moderni, vaikka vastakohtia toki löytyy.

 

Ravintoloissa on monesti jonotustuolit tai –penkit tai jopa sohvat, kuten La Terrazzassa.

 

Osa ihmisistä näkyy kumartavan lähtiessään ylittämään tietä vihreiden valojen tultua.

 

Tofuro –ravintolassa söimme merkillistä ruokaa merkillisellä tavalla.

Kuva 90: Imperial Palacen puutarhan hämähäkki.
Ensiksikin kengät otettiin pois ja laitettiin lukollisiin kaappeihin. Menimme istumaan koppiin, jossa sermit / seinät muodostaa oman yksityisen tilan. Istuimme lattiatasolla, mutta lattiaa on madallettu pöydän alta niin, että jalat mahtuu normaalisti pöydän alle. Kopissa on ovikellon näköinen nappi, mistä painamalla tarjoilija tulee pian ottamaan esim. lisätilauksia. Kätevää.

 

Timo joi olutta ja minä jotain makeaa juomaa, jossa oli joku ihmeellinen pallon muotoa lähiten muistuttava möntti. Tarjoilija osasi kyllä yllättävän hyvin englantia, mutta ei osannut juurikaan selittää, mitä japaninkielisen menun ruoat sisälsivät. Joten valitsimme pienien kuvien perusteella ruokamme.

 

Minä söin tempuraa. Minulle tuli jättimäinen tarjotin, jossa oli alkupaloista jälkiruokaan. En millään jaksanut kaikkea. Mulla oli monia kuppeja tarjottimella enkä tiennyt läheskään kaikista, mitä mikäkin oli. Minulla oli salaatti, jossa oli mm. kuivattuja pikkukaloja kokonaisina, 2 rasvaupotettua katkarapua, munakoisoa sekä jotain vihreää rehua.

Kuva 92: Bambuja Imperial Palacen puutarhassa.
Kaikki oli siis upotettu rasvaan. Todella rasvaista siis. Lisäksi riisiä, johon kaadettiin kastike päälle. Tarjoilija neuvoi, kun kysyin. Ensiksi kylmään paksuun vaaleaan kastikkeeseen sekoitettiin soijakastiketta ja se kaadettiin riisin päälle. Katkaravut ym. taas dipattiin lämpimään ohueen ruskeaan kastikkeeseen. Oli myös vähän retiisinmakuista sosetta. Eri kipossa oli kovaa vaaleaa, vähän tulista, kasvia sekä punajuuren väristä kasvia. Oli myös nauhakaalia tai lanttua sekä raakaa kalaa. Salaatissa oli myös samaa kirpeää kasvia kuin sushin kanssa oli tarjottuna sekä punasipulia, mitä näkyy olevan monesti salaateissa.

 

Alkukeitto oli tosi hyvää. Siinä lillui yksi lihapullan tapainen sekä jotain sipulia ja kaalia. Jälkiruoka oli makea valkoinen hyytelö. Juomani oli jonkinlaista makeaa hedelmäcocktailia, jossa iso vihreä pallo lasin pohjalla. Ruoka oli tajuttoman rasvaista. Yök! Muuten osa oli ihan syötävää, mutta en silti ota toiste. Oli kuitenkin kiva perinteinen japanilainen kokemus. Sitä halusinkin.

 

Timo tilasi salaatin, mikä oli kovan taikinakupin sisällä.

Kuva 94: Näkymää Imperial Palacen eräästä puutarhasta.
Siinä oli myös kuivattuja pikkukaloja. Lisäksi kaksi kanavarrasta, mitkä näytti enemmänkin vaalealta kebabilta. On hyvin vaikea tietää, mitä tilaa, kun välillä tulee tarjottimellinen ruokaa ja välillä tosi pieni annos. Englanninkielisiä menuja ei juuri ole tarjolla. Ja tarjoilijat eivät yleisesti puhu juuri englantia.

 

Toisilla asiakkailla oli seinänä bambuverho, meillä oli sellaiset kaakeliseinät. Istumatapa oli ihana.

 

Kellonapista sitten soitettiin, kun haluttiin tarjoilijalta jotain.

 

Syönnin jälkeen menimme metrolla kotiin. Metroasemat ovat hämmästyttäviä. Pelkästään Asakusassa on kolme metroasemaa. Metroasemat on järjettömän isojen ostoskeskusten kokoisia ja yhdellä metroasemalla on lukuisia exittejä.

Kuva 95: Näkymää Imperial Palacen eräästä puutarhasta
Jos lähtee väärästä exitistä ulos, joutuu puolikin tuntia kävelemään maan pinnalla siihen paikkaan, minne oli tarkoitus mennä.

 

Metrosta hotellille kävellessä näimme humalassa olevan nuoren naisen, jolla oli oikein hienot vaatteet. Hänen vanhempansa pitivät häntä pystyssä. Korkokengät ja alkoholi ei selvästikään hänen kohdallaan sovi yhteen. Hän kaatuili koko aika. Vanhempia selvästi hävetti. Nainen vaan kikatteli.

 

Tänään on oikein ihana päivä. Timollakin on suht hyvä olo. Hotellille palattiin vasta klo 20.30.

 

 

Yksityiskohtia ja Japanin havaintoja:

 

-         Tokio on kiva paikka, kun on paljon puistoja ja kasvillisuutta, puita.

Kuva 98: Teehuone Imperial Palacen alueella.
Kuulee myös lintujen laulua. Jonkin verran on myös luumupuita.

-         Iltaisin ja öisin me kuunnellaan, kun Tokion pillit huutaa. Täällä on ambulanssissa 3 miestä, kun Suomessa vain 2. Mitenkähän paljon täällä joutuu ajamaan kyytiä?

-         Osassa autoissa sivupeilit ovat konepellillä.

-         Miehet eivät ole täällä kovin maskuliinisia. Jotkut on aivan ihmehiippareita. Naiset pitää monen värisiä sukkahousuja ja polvisukkia pientenkin kenkien kanssa.

-         Kaupungilla kierrellessämme olemme nähneet hyvin kummallisia museoita.

Kuva 99: Kasvillisuutta Imperial Palacen puistossa
Näitä ovat olleet esim. valuutta-, wc-pönttö-, rumpu-, matkatavara- (bag & luggage) sekä suola ja tupakkamuseo. Missään niissä ei tosin käyty.

-         Sateenvarjoja täällä on paljon myynnissä, varsinkin pitkiä. Yksi kauppa möi ainoastaan sateenvarjoja. Onkohan hyväkin menekki?!

-         Shopping malleja täällä on huonosti. Jokusen matkaoppaamme nimeää sillä nimellä, mutta nekin ovat saman tyylisiä kuin department storet, joissa on todella kalliita huippuvaatemerkkejä kuten Louis Vitton (miten lie kirjoitetaan?). Näistä keskuksista löytyy myös todella kalliita koruja.

-         Jos ajattelee kaikki department storeja, niin onhan Japani kallis maa, mutta noin muuten se ei ole minusta läheskään niin kallis kuin väitetään.

Kuva 100: Timo ja Tenshudai Donjon Base
Osittain siellä on samanhintaista kuin Suomessa, mutta esim. ruoka on paljon halvempaa. Kyllä joka paikasta löytää kohtuuhintaisiakin paikkoja, kun vaan tietää, mistä etsii.

-         Hassua täällä on se, että eri tuoteryhmien myynti on sijoitettu lähes kokonaan yhteen paikkaan ja mitään muuta sieltä ei sitten löydykään. Jos haluat siis ostaa monia erilaisia tuotteita, saatat joutua kiertämään kaupunkia puolelta toiselle. Tokiossa on esimerkiksi Electronics-, Sports- and Book Neighbourhoods, missä monen kadun alueella on ainoastaan esim. urheilukauppoja. Urheilukaupoissa taas myydään todella paljon lautailu- ja lasketteluvaatteita sekä –varusteita. Myös pesäpallovarusteita on paljon myytävänä; suosittu laji kun on.

-         Japanilaiset tuntuvat arvostavan ranskalaisia kovasti. Onhan Tokiossa oma ”Eiffel-tornikin”, joka on nimeltään Tokyo Tower ja on 13 metriä korkeampi kuin itse Eiffel.

Kuva 101: Timo ja Tenshudai Donjon Base
Mietityttää, miksi he ovat halunneet itselleen Eiffelin jäljennöksen. Tavallaan jäljittelyä on myös suunnaton innostus amerikkalaiseen pesäpalloon. Onneksi japanilaiset arvostavat myös omia perinteitään eikä esim. sumo-paini ole väistynyt uuden lajin tieltä. Siinä mielessä Japani on paljon uudistusmielisempi (tai mikä se sana nyt parhaiten maata kuvailisikaan), kun Kiina esim. on ollut pitkään todella tiukka ulkomailta tulevien vaikutteiden suhteen.

-         Vaikka täällä ei kännykät häiritsevästi soikaan, niin MP3.sia tai IPOD:eja täällä on monilla ja musiikkia saatetaan kuunnella hyvinkin lujaa.

-         Ihmetyttää, että vaikka täällä on myynnissä tolkuton määrä elektronisia englanti – japani –sanakirjoja, niin ihmiset eivät siltikään osaa hyvin englantia.

 

Join TravBuddy to leave comments, meet new friends and share travel tips!
Kuva 82: Lähellä Imperial Palace…
Kuva 82: Lähellä Imperial Palac…
Kuva 83: Imperial Palacen sisään…
Kuva 83: Imperial Palacen sisää…
Kuva 84: Imperial Palacen sisään…
Kuva 84: Imperial Palacen sisää…
Kuva 86: Palatsialueella budoharjo…
Kuva 86: Palatsialueella budoharj…
Kuva 87: Rakennuksia palatsialueel…
Kuva 87: Rakennuksia palatsialuee…
Kuva 90: Imperial Palacen puutarha…
Kuva 90: Imperial Palacen puutarh…
Kuva 92: Bambuja Imperial Palacen …
Kuva 92: Bambuja Imperial Palacen…
Kuva 94: Näkymää Imperial Palac…
Kuva 94: Näkymää Imperial Pala…
Kuva 95: Näkymää Imperial Palac…
Kuva 95: Näkymää Imperial Pala…
Kuva 98: Teehuone Imperial Palacen…
Kuva 98: Teehuone Imperial Palace…
Kuva 99: Kasvillisuutta Imperial P…
Kuva 99: Kasvillisuutta Imperial …
Kuva 100: Timo ja Tenshudai Donjon…
Kuva 100: Timo ja Tenshudai Donjo…
Kuva 101: Timo ja Tenshudai Donjon…
Kuva 101: Timo ja Tenshudai Donjo…
Kuva 103: Tenshudai Donjon Base
Kuva 103: Tenshudai Donjon Base
Kuva 104: Tenshudai Donjon Basen a…
Kuva 104: Tenshudai Donjon Basen …
Kuva 106: Timo.
Kuva 106: Timo.
Kuva 107: Minä.
Kuva 107: Minä.
Kuva 108: Minä.
Kuva 108: Minä.
Kuva 109: Minä ja Timo Tenshudai …
Kuva 109: Minä ja Timo Tenshudai…
Kuva 110: Tenshudai Donjon Base ny…
Kuva 110: Tenshudai Donjon Base n…
Tokyo
photo by: maka77