AsiaChinaBeijing

Taivaan temppeli, kesäpalatsi, Suzhou -katu, perinteistä kiinalaista oopperaa

Beijing Travel Blog

 › entry 8 of 14 › view all entries

 

Heräsin siihen, kun ikkunan läpi kuului rakennusmiesten töiden ääniä; yksi hakkaa moukarilla asfalttia ja toinen mättää tiiliä yhdestä kasasta toiseen. Tähän ääneen myös nukahdin edellisenä iltana. Kummallista, miten ihmiset rupee tekemään tuollaisia töitä illalla/yöllä. Toissapäivänäkin, kun käveltiin kotiin ja alkoi tulla pimeä, niin tien varsille alkoi tulla työmiehiä rotvallia tai jotain tekemään. Päivällä on tietysti liikkeellä hirmuisesti ihmisiä, että työ voi olla silloin vähän hankalaa.

 

Vuokrasimme minibussikyydin meille viidelle hotellin viereisestä puljusta, jossa luki: ”We take you anywhere you want!” Vähän mietitytti, että uskaltaako, mut otettiin sit, kun oli yli puolet halvempi. Valinta osoittautuikin loistavaksi. Kuski odotti aina useamman tunnin meitä, kun tutustuttiin eri paikkoihin. Hän oli hyvin tyytyväinen, kun Kirsi sanoi Herra Kuljettajaksi. Oli siis melko nuori mies. Se maistoi salmiakkiakin, muttei ilmekään värähtänyt. On tietysti tottunut syömään vaikka mitä kummallisuuksia.

 

Kiinalainen ruoka ei kyllä ole minullekaan parasta herkkua, mutta ihan syötävää, ja jotkin jutut jopa tosi hyviä. Puikkojen käyttö on kehittynyt, mutta välillä olen käyttänyt kertakäyttöhaarukkaakin. Joissakin paikoissa haarukan saa, mutta se on harvinaista.

 

Ekana mentiin Taivaan temppeliin, joka oli tarkoitettu hallitsijan riiteille ja seremonioille. Hän rukoili siellä mm. hyvää satoa. Tämä siis  2600 eKr. Se oli tärkeä osa ruhtinaallista elämää. Hän toivoi siellä taivailta onnea. Kokonaisuus on rakennettu jumalien näkymäksi. He ajattelevat, että taivas on pyöreä ja maa neliö. Sen takia pihan ja rakennusten muoto mukaili tätä ajatusta. Sitten muistin, että yhdessä ravintolassa oli vähän kuin viskilasit, mutta siinä pohja oli neliö ja lasin reuna pyöreä. Siellä oli myös round altar, missä keskellä oli onnenluku 9 ja sen ympärillä olevat lattialaatat olivat yhdeksän kerronnaisia. Siellä oli myös kaikuseinä. Kun seinän edessä kuiskasi, kuului se kuiskaus kuulemma seinän muurin toiseen päähän asti. Emme kokeilleet. Oli siellä muitakin halleja, mitä katseltiin. Saman tyylisiä kuin muuallakin.

 

Siinä mielessä paikka oli vaan tosi mielenkiintoinen, että siellä näki hyvin kiinalaista elämää ja elämäntapaa ja ehkä ajatusmaailmaakin. Siellä oli myös todella laajoja alueita puutarhoja ja tosi isoja ja paksuja vanhoja puita. Monenikäiset ihmiset siellä eri paikoissa viettivät sosiaalista elämää. He olivat kerääntyneet sankoin joukoin yhteen aikaa viettämään. Mukana oli todella vanhojakin kiinalaisia harrastamassa hyvinkin leikkimielisiä ja nuorekkaita juttuja. He lauloivat yksin, pareittain, kuorossa, kuuntelivat, soittivat kummannäköisiä soittimia, pelasivat erilaisia lauta- ja korttipelejä. He näyttivät tosi onnellisilta ja seesteisiltä. Eräätkin mummot pelasivat peliä, jossa pompottelivat pallon tyylistä esinettä jalkansa sivulla ja toinen otti vastaan jälleen jalkansa sivulla. Suomessahan tätä peliä pelaavat etupäässä nuoret pojat ja vieläpä ehkä hipit. Yksi mummo hyppäsi siellä myös hyppynarua.

 

Melkein jokaisella taitaa olla mukana jonkinlainen purkki (suomalaisen silmään näyttää suolakurkku- tai pikkelssipurkilta, jossa metallinen korkki), jossa he kuljettivat teetä ja se tee on siellä veden seassa purkin pohjalla. Siitä ne naukkailevat pitkin päivää. Seköhän heidän terveen elämänsä salaisuus on… Minusta kiinalainen tee on tosi pahaa, karmeeta litkua. Vihreä tee olisi tietysti terveellistä, mutta…  Joillakin näin jopa sitä purkkia varten tehdyn pussukan, mitä kannettiin olalla. Kyllä sitä tarvitaankin vastapainoksi tälle saasteelle. Mulla on ollut sama päällyspaita koko ajan täällä Pekingissä ja hihoissa on saasteen takia mustat raidat, kun olen vetänyt hihat ylös. Huh huh. Minkähänlaisessa kunnossa keuhkot on?! Jos on parikin vuotta asunut Kiinassa, on keuhkot kuulemma kuin tupakoitsijalla. Ihme vaan, että vaikka ihmisille on täällä niin tärkeää elää terveellisesti, niin silti monet polttavat tupakkaa. Alkoholiakaanhan he eivät juurikaan juo.

 

Joka tapauksessa siellä ihmiset kävelivät urheilun vuoksi myös takaperin ja esim. taputtivat ranteitaan tai muuta vastaavaa yhteen. Se on heidän käsitys liikunnasta. Nähtiin me mitä ihmeellisempiä tapoja liikkua ja heilutella käsiä.

 

Siellä ihmiset myös  tanssivat monia eri tansseja, mm. rock and rollia kiinalaisittain ja jotain hitaampaakin. Sit tosi paljon oli eri taiji-porukoita; vanhuksia etupäässä. Johonkin oli yhdistetty myös kung fu:ta, mitä ihmiset myös paljon harrastavat. Ei vain nähty niitä.

 

Sit sellaisen mailan päälle laittoivat pallon ja heiluttelivat eri tavoin ja kääntelivät mailaa ja pallo pysyi silti mailassa. Se oli kans joku taiji-versio. Kirsi ja iskäkin kokeilivat yksien kiinalaisten kassa, kun ne kutsui mukaan, mut jälkikäteen he pyysivätkin siitä muutamasta sekunnista rahaa. Sit oli jostain kankaasta punottuja renkuloita / ympyröitä, joita he heittelivät ja ottivat esim. päillään kiinni. Monenlaista nähtiin.

 

Siellä oli myös joka paikassa siivoojia ja puutarhanhoitajia, niin kuin lähes kaikkialla muuallakin. Yksikin lannoitti ruohoa. Hieno ruoho olikin.

 

Sen jälkeen mentiin kesäpalatsiin, joka oli tarkoitettu keisarin ym. vapaa-ajan viettoon kesällä. Siellä oli iso järvi, jossa meni polkuveneitä ja jotain pikku risteilyveneitä. Jossain oli marmorivene, mut sitä ei keritty näkemään. Paljon oli erilaisia halleja ja temppeleitä.

 

Käytiin siellä yhdessä museossa, jossa oli mm. jade-, pronssi- ja posliininäyttely. Nähtiin myös keisaritar Cixin ja hänen poikansa asumukset. Cixi synnytti ainoana jalkavaimona keisarille pojan ja hänen arvonsa nousi rutkasti. Kun keisari kuoli, tuli pojasta keisari, mutta hän oli liian nuori päättämään asioista, joten Cixi teki kaikki päätökset yms. Hän alkoi kuitenkin kerätä rahaa vaan itselleen eikä piitannut muista. Monet vastustivat häntä, myös hänen poikansa. Monet myös tapettiin, jos he vastustivat Cixiä. Pojankin hän pisti kotiarestiin. Pojalla oli kyllä todella isot sisä- ja ulkopihat.

 

Me kiivettiin portaita ylös, josta löydettiin melkein kuin pieni kaupunki kiinalaistyylisiä rakennuksia. Sit mentiin kaupungin läpi alas, josta pääsi Suzhou-kadulle, joka oli alun perin vain keisarin (+entourage) ostosten tekoa varten. Esitteessä luki, että sieltä voi ostaa vain antiikkisilla Ming-kolikoilla, joita voi vaihtaa sisäänkäynnillä. Ei me kuitenkaan mitään vaihdettu ja voitiin ostaa remimbeillä eli yuaneilla (rämpylöillä, kuten me sanotaan). Ostin tukkapiikin. Tosi nätti, pitää vaan opetella käyttämään, kun hiukset on niin liukasta laatua. 

 

Paikka oli kuin suoraan Venetsiasta, paitsi kiinalaisittain. Joen / kanavan ympärillä oli kauppoja ja ravintoloita. Pysähdyttiin ottamaan Marjosta ja vanhemmista kuvat keisariajan vaatteissa. Yhdessä kojussa oli perin kiinalaisen näköinen tosi vanha mies, jolla oli pitkä suippo parta. Hän teki kiinan karakteereilla paperille lauseen, jonka valitsimme englanninkielisestä listasta. Vanhemmat otti jotain perheeseen liittyvää, Kirsi jotain sellaista, että: "jotta voi olla onnellinen, pitää olla kärsimyksiäkin", mikä sopii Kirsille tosi hyvin. Mun lause oli: ”The lucky star shines bright”. Siihen tuli merkintä: Kesäpalatsi ja tekijän nimi kirjoitettuna ja leimana. Sit siihen tuli oma nimi oman maan kielellä ja syntymävuoden mukainen eläin leimana ja onnen toivotukset kirjoitettuna sekä leimana. Minä ja Kirsi oltiin lampaita, vanhemmat hiiriä ja Marjo jänis sekä Timo hevonen. Teetätin Timolle sellasen, missä luki ”I love you”. On kiva, että nyt on jotain hyvin kiinalaista tuliaiseksi.  Tänään olen ostanut sille alushousuja ja perinteistä kiinalaista viinaa, mao taita. Haluan ostaa sille vaatteitakin, kun täällä on niin halpaa.

 

Kopiomarkkinoita on lähes kaikkialla, joten lähes kaikki on feikkiä, mutta halpaa. Oli tosi kiva, kun sain niin kiinalaisen näköisestä miehestä kuvan. Ostoksesta tuli hyvä mieli.

 

Kesäpalatsissa olisi ollut myös paljon erilaisia siltoja, joita ei keritty nähdä. Tollaset nähtävyysalueet on täällä tosi laajoja ja isoja.

 

Karkin päälle täällä ei ymmärretä mitään; ihmeellisiä kovia koppuroita ja löysiä mössöjä, jotka ei ole karkkia nähnytkään. Siis perinteiset kiinalaiset, mut tavarataloista löytyy maahantuotujakin. Teekin on kukista ja yrteistä tehtyä ja kahvikin kuulemma tosi pahaa.

 

Kiinalaiset talot •ainakin hotellimme lähellä • ovat ihan spurgupaikkoja; jotain ihme kotteroita, pieniä kellareita tmv. Ja kaupat varsinkin. Myytävä ruoka tehdään usein pihalla. Tietysti oikeat kaupat on eri asia. Pyykit niillä kuivui siinä kadulla kaiken lian keskellä. Kuitenkin jollain saattoi olla ihan hienojakin autoja siinä pihassa eli tiellä. Monet olivat pukeutuneet siististi ja muodikkaasti ja lähes kaikki olivat käyneet kampaajalla ja monella oli tv litteälläkin näytöllä, vaikka se ympäristö oli todella kurja, pieni ja likainen. Tämä kuva syntyi siis kävellessäni siellä kaduilla. On tietysti hienompiakin asuntoja ja jonkin verran kuulemma myös omakotitaloja. Ja sit on ihan köyhiä, joilla ei ole kotia, vaan esim. joku patjan tapainen ulkosalla. Täällä junassakin on ykkösluokka, jossa 4 hengen huoneet. Sit kuulemma istumapaikat löytyy yöjunastakin ja sellainen tila, missä on patjoja lattialla vieri vieressä ja siellä kaikki ihmiset nukkuvat vierekkäin samassa tilassa.

 

Huonoja autojakin on tosi paljon, mut kun täällä on niin kauheesti asukkaita, et jos rikkaita auton omistajia on esim. viisi miljoonaa, niin jäähän köyhiäkin vielä sitten 10 miljoonaa.

 

Sit täällä on sellainen tapa, et yksi kynsi kasvatetaan tosi pitkäksi, jos on varakas eikä tee raskasta työtä. Siis miehet kasvattaa. Näin yhen sellasen miehen. Sen peukalon kynsi oli aivan järkyttävän pitkä ja samoin pikkurillin kynsi, ja muut kynnet olivat lyhyitä. Aivan kaamean näköinen. Etupäässä muistutti Drakulaa.

 

Sit illalla mentiin katsomaan perinteistä kiinalaista oopperaa. Vaihtoehtoja olis ollut myös moderni ooppera ja kung fu show. Se kung fu olisi  varmasti ollut vaikuttavampi, mutta tulipa koettua tuo oopperakin. Eka tuntui vaan, että tarina oli todella typerä, toistava. Siinä nainen etsi jotain ihmeen merikurkkua. Siellä oli siis tekstitys enkuksi ja kiinaksi. Laulua ei kauheesti kuulunut, kun musiikki oli niin kovalla. Eikä se kovin kaunista kuultavaa ollut. Sitä kesti vartin ja sit oli 10 minsan tauko.

 

Siinä oli ilmaiseksi pöydällä melonia, teetä, keksejä jne. Sit sai ostaa muita juomisia. Tila itsessään oli nätti. Sit tuli toinen esitys, joka kesti 25 minsaa. Siinä oli joku narri, mikä pelleili ja ryyppäsi ja sit siinä oli taistelukohtauksia. Ne oli vähän mielenkiintoisempia. Ja puvut ja naamamaalaukset oli upeita. Kummallista oopperaa vaan, kun siinä ei juurikaan puhuttu eikä laulettu. Musiikkia soitettiin sermin takaa tosi kovalla. Kuulosti etupäässä siltä, että lautasia lyötiin yhteen ja vielä tos,i TOSI kovaa. Ihan korvat melkein soi sen jälkeen. Mut se oli perinteistä kiinalaista oopperaa. Kai se vanhanajan ooppera on mennyt hieman komiikan puolelle.

 

Sen jälkeen mentiin sit nukkumaan.

 

 

Join TravBuddy to leave comments, meet new friends and share travel tips!
Beijing
photo by: Deats