Ajo Jyväskylään yöllä + muistoja ja yksityiskohtia reissusta

Jyvaskyla Travel Blog

 › entry 14 of 14 › view all entries

 

Lentokentältä tulon jälkeen ajettiin autolla Jyväskylään ja porukat siitä vielä Varkauteen. Aamulla sitten 10.00 töihin. Voi hieman väsyttää, kun on vuorokauden ajat ihan sekaisin, kun oon Kiinan rytmiin tottunut (kesäaikaan 5 h etuajassa). Sit pitäis jaksaa vielä gradua jatkaa. Hohhoijaa.

 

Mukava, mielenkiintoinen ja monipuolinen matka on ollut eikä ole ollut liian kuuma. Mukavaa!  Timoa ja poikia on kova ikävä!

 

Vielä muutama asia, mikä muistuu Kiinasta mieleen.. Kiinalainen aamupala on lähes samanlainen kuin mikä tahansa lämmin ruoka, mutta se nautitaan vaan kylmänä. Kiinalaiset eivät syö juurikaan leipää.

 

Kopiomarkkinoilta ostimme myös 70 sentillä DVD:tä. Kirsiltä sain myös käsilaukun ja alusvaatteita.

 

Kiinassa on tapana, että vauvat pissaavat kadulle. Lapsilla on monesti potkuhousut, joissa neppareiden tilalla ei ole mitään kuin vain reikä haarojen kohdalla. Erikoista. Sitten äidit vaan nostavat lapsensa takaisin syliin. Vauvanvaunuja tai –rattaita en juurikaan myöskään nähnyt, vaan vanhemmat kuljettavat lapsia käsissään.

 

Sotilaita nähtiin jonkin verran. Niillä oli järestään melkein jokaisella kapeampi lantio kuin minulla. Se korostui vielä, kun niillä oli tiukka vyö. Sotilaat eivät saaneet katsoa kuin eteensä, mut silmät heillä kääntyi kyllä, kun näkivät länsimaalaisia ja vaaleahiuksisia. Hassun näköistä. Sotilailla on myös oma odotustila juna-asemalla.

 

Jossain muistan nähneeni lapsen, joka kääntyessään näki yhtäkkiä minut ja oli kuin olisi kummituksen nähnyt. Monet lapset tulevat sanomaan päivää.

 

Muutamia kertoja näin myös ihmisiä kulkemassa kaduilla kuin olisivat olleet yöpuvuissa. Kummallista.

 

Eräs myyjä sanoi Kirsistä, että hän on kiltti ja hyvä tytär ja että sillä on kaunis hymy. Vaaleasta ihosta myyjät myös kovasti mainitsivat. Ja sitten yksi huvittava miesmyyjä näytti meille muille merkkiä, jossa kurkku leikataan auki, kun seisottiin siellä sivulla. Niin kova tinkimään Kirsi oli. No, se oli tietysti vaan vitsiä. On hienoa, kun Kirsi osaa liikkua siellä ja puhua kiinaa. Myyjät sitä halailivat ja kehuivat koko ajan kauniiksi ja viisaaksi.

 

Yhdellä lapsella näin hatun, jossa oli vaaleat tekokiharat. Kun lapsi ja hänen vanhempansa näki meidät vaaleine hiuksineen, oli yllättyneitä ja huvittuneita ilmeitä hauska seurata.

 

Matkan aikana maistoin kahta uutta hedelmää, bomeloa ja pithaijaa. Maistoin myös Pekingin öylättiä, mikä oli tavallaan makeinen. Siinä oli kahden lätyskän välissä jotain piparkakkutaikinan makuista mössöä. Ja ne lätyt maistuivat kirkon öylätille, vaikkakin oikeasti sitäkin pahemmalta. Jäipä syömättä.

 

Täällä ihmiset tuntuu pitävän hyvää huolta autoistaan, ainakin rikkaat. Joka puolella näkyy pestyjä, kiiltäviä autoja. Täällä myös tööttäillään todella paljon. Ihmiset kulkevat paljon myös pyörällä, erityisesti Pekingissä. Monilla on todella hillittömät kuormat mukanaan. Osa ajeli mopedilla, jossa oli pieni koppi, missä ajaja istui. Itse kuljimme matkan aikana lentokoneella, autolla, taksilla, metrolla, bussilla, riksalla ja pienellä laivalla.

 

Monissa risteyksissä oli liikenteen valvoja, koska liikennevaloja ei monestikaan ollut.

 

Shanghai on Pekingiä selvästi länsimaalaisempi kaupunki. Pekingissä asuu 14 miljoonaa ihmistä ja pääkaupungin lisäksi se on Kiinan kulttuurinen keskus, kun taas Shanghai on Kiinan bisneskeskus. Siellä asuu 17 miljoonaa ihmistä.

 

Kiinassa näkee monesti aamuisin taiji- ja kung fu –ryhmiä puistoissa viuhkoineen ja miekkoineen. Monet myös venyttelevät ja juoksevat urheillakseen. Juoksulenkit eivät vaan näytä kovin tehokkailta. Kiinalainen urheilukäsitys on aivan toista luokkaa kuin Suomessa. He arvostavat enemmän rauhallista ja hengellistä urheilua, kuten juuri taijita.

 

Kiinalaisilla on outo hius- ja vaatemuoti. Monilla nuorilla erityisesti hiukset olivat leikattu niin, että eri kohdissa päätä oli todella eri pituisia hiuksia, myös keskellä päätä. Heillä saattoi olla pitkä sojottava siili pään laella ja sitten osittain pitkät hiukset kuitenkin niskassa. Vaatteissa he tykkäsivät pitsistä ja neon väreistä. Vaatteita oli yhdistelty mitä kummallisin tavoin. Monilla oli myös vanhanajan tennarit.

 

Täällä on myös numeroille käsimerkit, mitä monesti käytetään esim. ostoksia tehtäessä –selvyyden vuoksi siis.

 

Kiinalaisilla sihteereillä  kuukauden palkka on noin 4000 rämpylää eli 300 euroa käteen. Eipä kovin kummoisesti. Tosin ei halpaahan Kiinassa on, mutta silti.

 

Kulkukoiria täällä ei ole, eikä ihmisillä muutenkaan ole juurikaan koiria lemmikkieläiminään.

 

Työntekijöitä täällä näkyy hirveästi joka puolella, varsinkin siivoojia ja sotilaita. Kaduilla näimme myös paljon kerjäläisiä. Osalla oli kädet katkottu. Järkyttävämpää oli kuitenkin kuulla, että monet kerjäläiset aiheuttavat sen itse itselleen, jotta saisivat säälistä kerjättyä enemmän rahaa. Lisäksi Kiinan mafia saa suurimman osan kerjäläisten keräämistä rahoista.

 

Näimme myös punttisalin ulkona, johon jokainen sai ilmaiseksi  mennä urheilemaan. Luulin ensin punttisalia lasten leikkipuistoksi, koska kaikki välineet olivat erivärisiä metallisia laitteita. Oli punaista, keltaista,  vihreää ja sinistä.. Laitteet olivat hyvin erikoisia. Ei sellaisia kotipuolessa näe. Ainut tutun näköinen laite oli stepperi. Näin esimerkiksi laitteen, jossa oli kädensijat, mistä käsillä puristettiin ja pyöritettiin sellaista ympyrää. Minkäänlaisia painoja laitteissa ei kuitenkaan ollut.

 

Näimme myös morsiusparin istumassa riksassa. Heidän edessään oli paljon pyöräilijöitä heitä saattamassa. Eräs mies jakoi jokaiselle saattueen miehelle tupakat ennen kuin he jatkoivat matkaansa. Morsian oli pukeutunut punaiseen. Kiinassa yksiä häitä vietetään kolme tai neljäkin kertaa. Jokaisille eri ryhmille häät pidetään erikseen ja jokaisessa juhlassa morsiamella on eri puku jne. Punainen on onnen väri. Monetkaan Kiinassa eivät mene kirkossa naimisiin. Punaista väriä näkee joka puolella myös sellaisissa paperilyhdyissä, mitkä ilmeisesti myös laitetaan roikkumaan esim. kaupan edustalle onnea tuomaan.

 

Juna-asemalla ihmiset jonottivat lippujaan hyvin sekavassa järjestyksessä. Pian paikalle tuli vartijat, jotka laittoivat ihmiset jonoon ja muut odottavat ihmiset seinien reunustoille seisomaan, jotta muut ihmiset pääsevät kulkemaan. Hassua, etteivät ihmiset itse tehneet näin oma-aloitteisesti. Vartijat olivat oikein ystävällisiä. He auttoivat meitä, vaikkemme pyytäneetkään. Kiinan juna-asemat ovat kyllä aika sekavia paikkoja –erityisesti, kun missään ei lue englanniksi.

 

Joka puolella näimme myös paljon muotoiltuja pensaita ja hienoja kukkaistutuksia. Siellä oli todella siistiä. Syynä joka puolella vaeltelevat roskankerääjät. Niitä tarvitaankin todella paljon, koska kiinalaiset eivät laita roskiaan roskiin, vaan heittävät ne armotta luontoon. Näimme jopa yhden puutarhan keskellä lammessa miehen veneellä, joka odotti siellä, että kerää vedestä roskan, kunhan joku sen sinne heittää. Ja niinhän he heittivät. Myös budhia löytyi joka puolelta, niin ”koristeina” kuin myytävänäkin.

 

Lisää ristiriitaisuuksia: hotellissamme Pekingissä oli litteällä kuvaruudulla varustettu televisio, mutta vessapaperi oli sitten taas aivan todella huonoa. Parempaa sai ostettua alakerran kioskista.

 

Kokonaisuudessaan matka oli aivan mahtava. Oli hienoa nähdä kaksi niin erilaista kaupunkia. Kirsin ansiosta saimme paljon kuulla myös Kiinalaisten kulttuurista ja tavoista.

 

 

 

 

 

 

Join TravBuddy to leave comments, meet new friends and share travel tips!
Jyvaskyla
photo by: Outimaaria